Jo antiikin kreikassa kirjailja heilutti sanansäilää
Antiikin Kreikan ajoista lähtien kirjailijat ovat olleet yhteiskunnan kriittisiä ääniä, heidän älykkäät sanansa ja nokkelasti punotut ajatukset ovat olleet myrkkynuolia vallanpitäjille. Esimmäisestä tunnetusta runoilijasta Arkhiloksesta sanottiin, että hänen nimensä merkitsiantiikin aikana samaa kuin myrkyllinen ja pureva kieli, julma ja armoton herjaus. Jo tällöin runoniekkoja ja ajattelijoita ajettiin maanpakoon, missä muuan Theognis runoili vierailla mailla harhaillessaan: ” Köyhänä näät joka mies on neuvoon kelvoton, toimeen ei hän pystyä voi; kahlittu kielikin on.”Monissa yhteiskunnallisissa tilanteissa kirjailijat ovat tunteneet vastuuta ja sanomisen pakkoa, jopa oman henkensä kustannuksella.
Jatka tekstin lukemista painamalla Lisätietoja-painiketta.
Salman Rushdien kirja Saatanalliset säkeet julkaistiin 1988. Kirjailija Rushdie sanoo pohtineensa kirjassaan tavallisena ihmisenä uskonnon olemusta, ja myös epävarmuutta omasta uskosta. Seuraavana vuonna Ajatollah Khomeini langetti Salman Rushdielle fatwan eli tappokäskyn Islamin uskon loukkaamisesta. Vielä v. 1993 Salman Rushdiesta määrätty tapporaha nostettiin määräämättömään summaan. Siihen mennessä Salman Rushdien avioliitto oli kariutunut. Pelko hengen menetyksestä, ja fyysisen vapauden menetys ja oman elämän menettäminen on kova hinta kirjailijan sananvapaudesta.
NÄYTELMÄKIRJAILIJA HEINER MULLER
Muller oli syntynyt Länsi- Saksassa, mutta Saksan jakauduttua toisen maailmansodan jälkeen ja hänen muun perheensä muutettua Länsi- Saksaan takaisin, nuori Muller halusi jäädä Itä- Saksaan. ”Kokemisen paine” oli hänen mukaansa paljon suurempi DDR:ssä, ja tuo paine oli hedelmällinen lähtökohta kirjoittamiselle.Heiner Muller kirjoitti 1960-luvulta lähtien näytelmiä, joiden esittäminen hänen kotimaassaan Itä- Saksassa kiellettiin vuosikymmeniksi poliittisesti arveluttavina. Heiner Mulleria nimiteltiin oman pesän likaajaksi. Yhteiskunnallinen ajattelija ja kirjailija oli tarttunut teoksissaan Itä- Saksan rakentamisen ongelmiin. Liisi Tandefelt halusi tuottaa v.1982 Suomeen Heiner Mullerin näytelmän Kvartetto. DDR:n poliittinen johto kielsi näytelmän tuomisen Suomeen, heidän mielestään se ei edustanut hyvää itä- saksalaista näytelmäkirjallisuutta. ( allekirjoittanut ohjasi Kvartetosta kotimaisen kantaesityksen v 1996.)
DDR:ssä Heiner Muller vapautui pannasta vasta muurien kaaduttua 1991, mutta muualla Euroopassa hän oli ollut paljon esitetty näytelmäkirjailija ja arvostettu yhteiskunallinen ajattelija jo vuosia. Pannassa ollessaan Mullerin pitkälle kehittynyt yhteiskunta-analyysi rakentui näytelmien modernin muotokielen sisälle, hän loi uudenlaista näytelmän muotokieltä. Jälkeenpäin Heiner Muller on mainittu DDR:n merkittävimmäksi näytelmäkirjailijaksi.
Hän oli Saksan jakautumisesta Berliinin muurin murtumiseen asti, yhden tietyn
historiallisen aikakauden älykäs tulkki. Hän puhui monien vaienneiden ja vaiennettujen, oman äänensä kadottaneiden ihmisten puolesta. Syvästi sivistyneenä ihmisenä hän näki suuret historialliset yhteydet, ja hän totesikin:”Niin kauan kun Shakespeare kirjoittaa näytelmämme, ei ole toivoakaan ihmiskunnan muuttumisesta.”
Heiner Muller kuoli v. 1995, muutama vuosi Berliinin muurin kaatumisen jälkeen.
Yhteiskunnallinen kirjailija
Siinä missä Heiner Muller oli enemmänkin taiteilija, samalla kun puuttui oman aikansa epäoikeudenmukaisuuksiin, niin Anna Politkovskaja on poliittisesti sitoutunut toimittaja. Politkovskaja on tuntenut syvää vastuuta kirjoittaa muulle maailmalle mitä tapahtuu Tshetsheniassa. Kirja Toinen Tshetshenian sota oikoo rohkeasti valheita, mitä Putinin Venäjä virallisesti kertoo Tshetshenian sodan syistä ja tapahtumista. Venäjä on kertonut yksipuolisesti käyvänsä sotaa Tshetshenian terroristeja vastaan. Anna Politkovskaja kertoo miten järjestelmällinen, vuosikymmeniä jatkunut sortaminen ja vallan anastaminen on johtanut epätoivoisiin tekoihin Tshetshenialaisten puolelta. Ja me voimme vain todeta Mullerin sanoin, että Shakespeare kirjoittaa jälleen näytelmää, tällä kertaa Tshetsheniassa. Samalla voimme olla ihmeissämme kuinka tuo rohkea nainen, Anna Politkovskaja, on edelleenkin hengissä harjoitettuaan sananvapauttaan tämän päivän Venäjällä. ( Huom! Politkovskaja murhattiin muutama päivä tämän jälkeen.)Entäs sitten kotimainen ”terroristi”, kalastaja ja kirjailija Pentti Linkola. Hän on kirjoittanut lukuisia artikkeleita, pamfletteja ja kirjoja luonnon ja eläinlajien monimuotoisuuden ja säilymisen puolesta. Linkola on kirjoissaan Unelma paremmasta maailmasta ja Toisinajattelijan päiväkirja luonut kuvaa tulevasta ekokatastrofista ja siitä miten maailman pitäisi muuttua. Hän kannattaa jopa terroristisia tekoja saadakseen ihmiset havahtumaan. Linkolan ajatukset ovat ehdottomuudessaan ja pessimistisyydessään ankaria tänäkin päivänä. Linkola on jatkanut yksinäistä, kirjallista taisteluaan tähän päivään saakka. Hänen viimeisin kirjansa: ” Voisiko elämä voittaa” ilmestyi pari vuotta sitten. (Huom! 2004.)
Kirjailijan tehtävä
Mika Waltari kirjoittaa teoksessaan Aiotko Kirjailijaksi: ”Yhteiskunnallisen taistelun kuvaaminen on nyky-aikaisen kirjailijan kiitollisimpia ja suurimpia tehtäviä. Ihmistä, jolle nykyaikana ei ole olemassa yhteiskunnallista probleemaa, ei voi sanoa ajattelevaksi ihmiseksi. Ja kirjailijan on oltava ennen kaikkea ajatteleva ihminen.” Olla kriittinen ääni vallitsevassa yhteiskunnallisessa tilanteessa.Entä tänä päivänä? Viihteellisessä ja kaupallisessa maailmassa kirjailijan täytyy sinnikkäästi jatkaa epäkiitollista tehtävää: säilyttää inhimillinen ja syvästi sivistynyt ääni maailmassa. Siinä on kapinallisille riveille paljon töitä. Kirjailijan tehtävä on myös siinä, ettei saa antaa ihmisten unohtaa kuvaa toisenlaisesta maailmasta.
Tuula Väisänen, freelance teatteriohjaaja, käsikirjoittaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti